Rauman seurakunnassa tapahtunutta vuosina 2013-2016

SISÄLTÖ:

0. Taustaa tapahtunelle
1. Kantelu 2014 ja väärinkäytösten esille ottamisen yhteys
2. Unkarin matka 2014
3. Kavallusuutisointi
4. Salakuuntelu huhti-toukokuussa 2013
5. Syyttämättä jättämispäätös kunnianloukkausasiassa
6. Selvitysmiehen raportti
7. Kirkkoneuvoston lainvastainen kiinteistöpäällikön irtisanomispäätös ja siitä
    seurannut sotku
8. Hallintojohtajan syytteitä
9. Ohijohtamisesta

0. Taustaa

Rauman seurakunnassa pidettiin piispantarkatastus vuonna 2006, eli siis viisi vuotta ennen kuin astuin kirkkoherran virkaan. Piispantarkastuksen pöytäkirjassa kuvataan Rauman seurakunnan yleistä tilaa ja työilmapiiriä. Seuraavassa on suoraa lainausta piispantarkastuksen pöytäkirjasta. Lainaus on kapitulin vuoden 2009 kirkkoherranvaalin ehdokkaiden lausunnosta:

"Piispantarkastuksessa tuli kuitenkin myös esille, etteivät asiat henkilöstön hyvinvoinnin ja luottamushenkilöiden yhteistyön osalta ole Raumalla niin hyvin kuin hallinnon asiakirjojen perusteella voisi päätellä. Työyhteisössä on väsymystä, työntekijöiden kesken on yhteistyövaikeuksia. Osa työntekijöistä ei koe voivansa luottaa lähiesimieheen, osa tuntee luottamuspulaa seurakunnan ylimmässä johdossa olevaia, tai ainakin osaa heistä, kohtaan. Luottamuksen puute vaivaa aika ajoin ja osittain myös virkamiesjohtoa, virkamiesjohdon ja luottamushenkilöiden keskinäistä työskentelyä. Osasyynä vaikeuksiin ovat organisaation ja johtosuhteiden epäselvyydet, joita seurakunnassa jo edellä on kehotettu tarkentamaan. Miksi Rauman seurakunnassa on edellä kuvatun kaltainen toimintakulttuuri, sillä on pitkä historia.... Epäkohtiin puuttuminen on ennen muuta esimiesten tehtävä, saattaisi olla hyvä käyttää myös ulkopuolista apua"

Lukija voi jatkoa lisää lukiessaan miettiä, mistä tilanteesta lähdin kirkkoherrana hoitamaan virkaani. Jo tässä vaiheessa oli selvää, että Rauman seurakuntaan oli pitkän ajan kuluessa muodostunut oma organisaatiokulttuurinsa, joka vaikutti voimakkaasti taustalla kirkkoherrasta ja muista johtajista riippumatta.

Omana aikanani tämä omaksutun toimintatavan aikaan saama sekava tilanne yritetiin jatkossa laittaa kirkkoherran syyksi, vaikkka historia oli asiassa pitkä ja vaikea, itse asiassa vuosikymmenien pituinen.

======

Vuosien 2014-2016 aikana Rauman seurakunnassa tapahtui paljon asioita, joista osa pääsi valtakunnan mediaan asti. Seuraavassa lyhyt historiikki tapahtumiin.

Lukiessasi huomioi se, että tekstissä esiin tuleviin asioihin löytyy aina asiakirja, johon perustan sanomiseni. Kyse ei siis ole mielipiteistäni, vaan faktoihin perustuvasta kuvauksesta, johon luonnollisesti olen lisännyt omaa tulkintaani käyttäytymistieteiden tutkijan - väitelleen tohtorin - näkökulmasta.

Samalla on hyvä muistaa, että kaikkia kiinnostavaa en voi kertoa julkisesti, koska minua sitoo tietyissä asioissa vaitiolovelvollisuus. Esille tuoduissa asioissa ei kuitenkaan ole mitään salaiseksi luokiteltua, vaikka jotkut asiat voivatkin vaikuttaa kiusallisilta.

1. Kantelu 2014 ja väärinkäytösten esille ottamisen yhteys

- Osa kirkkoneuvoston jäsenistä teki yksityishenkilöinä allekirjoittaneesta joulukussa 2014 usean kohdan kantelun tuomiokapituliin. Kun vastasibn syytöksiin, eikä kantelu näin ollen tuottanut tulosta, niin he tekivät lisäkantelun talvella 2015.

Kanteluiden sisällön laadusta kertoo paljon esimerkiksi se, että olin kantelijoiden mielestä muodostanut kirkkoneuvoston kokouksessa fyysisen väkivallan uhan. Sitä, milloin, kenelle ja millä tavalla, ei mitenkään eritelty. Tuomiokapitulin esittelyyn tämä kuitenkin kirjattiin todistettuna asiana ja itsestään selvyytenä: kirkkoherraa kohtaan oli "pelko jopa fyysisen turvallisuuden vuoksi". Kantelun mukaan olin noussut tuoliltani, mikä oli muodostanut läsnäolijoille "fyysisen väkivallan uhan".

Ja tosiaan - olen kirkkoneuvoston kokouksessa noussut tuoliltani mennäkseni kahville. Tässä kohtaa on huomattava, että on suuri ero siinä, mitä ihminen kokee omassa mielessään, ja mitä tosiasiallisesti on tapahtunut. Normaalin käytännön mukaan tuntemus ei vielä siitä asian objektiiviseen todistamiseen oikeaksi. Tässä tapauksessa on oleellista se, että kantelijoiden oli vaikeaa todistaa tällaista käytöstä toteen näytetyksi. Silloin voi aina vedota omiin tuntemuksiin, jotka eivät ole ulkopuolisen todettavissa. Toisaalta tämä on tehokas syytös, koska sitä vastaan on melko mahdotonta järkevästi puolustautua.

Mielenkiintoista on, että työntekijät eivät 30 palvelusvuoden aikana moista fyysistä väkivallan uhkaa tunnistaneet.

- Kantelijoiden mukaan olin myös kätellyt ihmisiä väärin. Väärin oli myös kättelemättä jättäminen, kun yritin välttää syytöstä väärin kättelemisestä. Tein siis niin tai näin, niin aina meni väärin päin! Myös tällaista vastaan on vaikea puolustautua, vaikka mitään näkyvää ei ole tapahtunut. Toisaalta vaikka syyttäjät eivät voi esittää mitään näkyvää todistetta, niin empaattisuus kallistuu luontevasti syytöksen esittäjän puolelle. 

- Toisinaan kantelijat sotkeutuivat omiin mielikuviinsa. Kantelijat väittivät esimerkiksi, että olin evännyt vuoden 2014 seurakuntavaaleissa tarvittavan väliaikaisen lisäavun kun kirkkoneuvosto oli sitä pyytänyt. Alla olevasta kirkkoneuvoston päätöksestä käy kuitenkin ilmi, että kirkkoneuvosto teki sen itse.

Taktiikkana tällaisessa menettelyssä oli, että vyöryttämällä runsaasti syytösmassaa saatiin aikaan mielikuva epäonnistuneesta kirkkoherrasta. Syytöksiä ei perattu kohta kohdalta, jolloin aikaan saatu mielikuva jäi vallitsevaksi.

Kn kieltää vaaliavustajan

- Kantelijoiden mielestä olin käyttänyt kirkkoneuvoston alkuhartauksissa vihjailevia raamatunkohtia. Millä lailla vihjailevia, sitä ei tarkennettu, samon kuin mitään raamatunkohtaakaan ei mainittu. Olin valinnut kohdat kirkkokäsikirjasta. Väitteiden mukaan olin harjoittanut ko. raamatunkohdilla myös hengellistä väkivaltaa. Kuvaavaa on, että tässä kohtaa viitattiin ajankohtaan, jolloin en pöytäkirjamerkintöjen mukaan ollut pitänyt yhtään hartautta!

Tuomiokapituli ei sentään vienyt syytettä esittelyynsä, mutta ei myöskään moittinut kantelijoita perättömien syytöksien esittämisestä. Tällöin voidaan kysyä, että oliko kantelijoiden toiminta hyväksyttävää, kun asiaan ei puututtu.

Kanteluun ja muihin asiaan liittyviin tietoihin perehtyneen asianajotoimisto Kasanen & Vuorisen tuomiokapitulille antaman lausunnon mukaan: "Kantelijat syyttävät kirkkoherraa perustelematta syytettään. Mitään kirkon julistuksen sisällön, opetuksen, opin tai vallitsevan käytännön vastaista kantelijat eivät tuo esille. Sattilaisen hengellinen näkemys on kirkon opin ja tunnustuksen mukainen. ... Sattilainen katsoo kyseessä olevan hänen uskonnollisen mielipiteensä syrjiminen kantelijoiden toimesta."

Edellä mainitut esimerkit paljastavat toimintatavan: on esitetty perättömiä syytöksiä, joita ei yritettykään osoittaa toteen, mutta joilla luotiin mielikuvaa kannellusta. Kun niitä vyörytettin leegio, niin syytöksien suuren määrän vuoksi niitä ei lähdetty tarkistamaan, jolloin tästä eteen päin lähtökohtaisena vaikutelmana ja olettamuksena oli syytetyn syyllisyys.

Tällöin syytetty joutui todistamaan itse oman syyttömyytensä, mikä on oikeuskäytännön vastaista. Normaalin käytännön mukaan syytetyn pitäisi olla syytön kunnes toisin todistetaan.

Kantelun taustoista

Taustana kantelulle oli, että olin kesällä 2014 saanut selville mm. talousjohtajan väärinmenettelyjä, laiminlyöntejä ja jopa vahvan epäilyn rikoksesta. Otin näitä asioita esille kirkkoneuvoston kokouksessa, minkä kirkkoneuvosto koki hyvin kiusalliseksi, koska kantelijat olivat juuri saaneet valmiiksi minua syyttävän koalition, johon myös talousjohtaja kuului.

Räikeimpänä tapauksena oli talousjohtajan syytös, että olisin harjoittanut salakuuntelua kirkkoherranvirastossa. Käräjäoikeus antoi asiasta päätöksen 6.5.2016, jossa vapautti minut kaikista syytöksistä. Tuomio on lainvoimainen.

Toinen talousjohtajan räikeä väärinkäytös oli hänen tekemänsä käytetyn kopiokoneen 66 kk:n vuokrasopimus, jonka vuokra oli 3096 €/kk (0 % alv). Hankintaa ei oltu kilpailutettu, sitä ei oltu hyväksytty kirkkoneuvostossa eikä sopimuksesta oltu edes ilmoitettu kirkkoneuvostolle. Näin kirkkoneuvosto ei voinut käyttää otto-oikeuttaan, koska se ei tiennyt hankinnasta mitään. Hankinnan kokonaisarvo oli 207 000 € (0 % alv), mikä ylitti selkeästi kansallisen kynnysarvon 30 000 e, jolloin hankinta olisi ehdottomasti pitänyt kilpailuttaa.

Talousjohtaja yritti vierittää hankinnan niskoilleni, vaikka asiasta oli olemassa täysin selvät dokumentit, jotka toin kirkkoneuvoston nähtäväksi. Aluksi kirkkoneuvosto uskoi kuitenkin ennemmin talousjohtajaa kuin kirkkoherran näyttämiä asiakirjoja.

Kolmas tapaus on Vainiolan mökin saunan korjausrakentaminen. Pieni rantasauna oli mädäntynyt pahasti, jonka vuoksi se piti rakentaa uudelleen. Näin myös tehtiin. Vanhasta saunasta puuttui purkulupa, uudesta ei ollut - eikä taida olla tänäkään päivänä - rakennuspiirustuksia, rakennuslupaa, urakan kilpailutusta, urakoitsijan valintaa, urakkasopimusta, rakennusaikaista valvontaa eikä lopputarkastusta. Talousjohtaja syytti laiminlyönneistä kiinteistöpäällikköä ja allekirjoittanutta. Perskaantuneen pienikokoisen saunan uudelleen rakentaminen maksoi 120 000 €, eikä tullut edes valmista. Sitä, kuka hyväksyi urakan, ei tänäkään päivänä tiedetä.

Talousjohtaja kertoi kantelijoille, että hän on joutunut epäasiallisen käytöksen kohteeksi sen vuoksi, kun olin lähtenyt tutkimaan väärinkäytöksiä. Kantelukoalitio ei millään halunnut lähteä tutkimaan esille tuotuja epäilyjä väärinkäytöksistä, vaikka dokumentit olivat selvät. Tutkintaan suostuminen olisi merkinnyt sitä, että juuri kokoon saatua rintamaa olisi tarvinnut ryhtyä tutkimaan kriittisesti sisältä päin.

Vasta irtisanouduttuani vt. kirkkoherra sai kirkkoneuvostossa läpi esityksen, jossa kirkkoneuvosto asetti selvitysryhmän, joka perehtyi samoihin epäilyihin, jotka olin esittänyt aikanani kirkkoneuvostolle. Kirkkoneuvosto antoi talousjohtajalle taloudellisista laiminlyönneistä ja epäselvyyksistä ensin varoituksen 17.6.2015 ja lopulta irtisanoi hänet 30.3.2016.

Talousjohtaja teki irtisanomisestaan oikaisuvaatimuksen ja sen kaaduttua jatkoi valittamista hallinto-oikeuteen. Kannattaa tutustua Rauman seurakunnan kirkkoneuvoston päätökseen 30.3.2016 ja vastaukseen 24.8.2016. Niissä avautuu talousjohtajan toiminta kokonaisuudessaan. Vastauksen sivutuotteena selviää, mikä asema minulla oli tapauksissa, joissa minua syytettiin mm. kopiokoneen vuokrausasiassa, Vainiolan saunarakennuksen urakoinnin sopimisessa ja muutamassa muussa pienemmässä asiassa.

KN_17.6.2015__187_Tjn_saama_varoitus.pdf

Tjn_irtisanominen_30.3.16_kn_paatos.pdf

2. Unkarin matka 2014

Yksi minuun jatkuvasti kohdistunut perättömien syytösten kohde on Unkariin tehty matka kesällä 2014. Matkasta tehtiin kantelu, jossa esitetiin monenlaisia mielikuvituksellisia väitteitä. Piispa tutki kantelun sillä tuloksella, ettei kantelu aiheuta enempiä toimenpiteitä.

Ehkä huvittavin yksityiskohta kantelussa on väite, että olisin juonut matkalla olutta. Join kyllä. Mutta kantelijan ymmärrys ei riittänyt kääntämään pullon kyljestä tekstiä "Alkoholmente" (alkoholiton) tai tölkin kyljestä, että kyse oli lähes alkoholittomasta sitruunalimuoluesta, sellaisesta, jota meillä alaikäisetkin voivat ostaa kaupasta. Jotain kai kuvastaa tilanteesta, että yhden tuollaisen juoman tarjosi ystävyysseurakunnan kirkkoherra. Otin sitruunalimusta kuvan, kun arvasin työtoverin käytöksestä hänen ajatuksensa ja kuvan näytin sitten myöhemmin piispalle. 

Gosser-limu.jpg

Gosser-limu_II.jpg

Matkalla oli kolme seurakunnan työntekijää: minun lisäkseni matkanjohtajana toiminut nuorisotyönohjaaja ja hallintojohtaja. "Joku" teki matkalta matkanjohtajana toimineen työntekijän nimissä allekirjoittamattoman ja päiväämättömän "raportin" tämän tietämättä, toivomatta ja tältä lupaa kysymättä. Raportti sisälsi myös kirkkoherran yksityiselämää loukkaavaa kuvausta, jolla ei ollut mitään tekemistä matkan tapahtumien kanssa. Matkanjohtaja on kirjallisesti kieltänyt olleensa missään tekemisissä "raportin" kanssa.

TM_kieltaa_Unkarin_raportin.pdf

Hieman erikoisena yksityiskohtana on, että hallintojohtaja on pyytänyt matkanjohtajaa kirjoittamaan itsestään lausunnon, jossa häntä kuvailtaisiin suhteessa matkalla olleisiin nuoriin. Matkanjohtaja konsultoi Kirkon Alat ry:n lakimiestä, jonka kieltävään vastaukseen on alla linkki. Jokainen voi itse päätellä, mistä on kyse.

Lakimies_kieltaa_lausunnon_antamisen.docx

Edellä mainittua perätöntä ja allekirjoittamatonta "raporttia" on sitten nimettömästi jaettu julkisen sanan edustajille, vaikka piispa on tutkinut sen väitteet ja todennut syksyllä 2014, että asia ei aiheuta sen enempiä toimenpiteitä, ja vaikka henkilö, jonka nimiin "raportti" on laitettu, on kieltänyt olleensa sen kanssa minkäänlaisissa tekemisisää.

Erityisesti Satakunnan Radion toimittaja Antti Laakso on yrittänyt repiä "raportista" irti asioita, vaikka sen sisältö on perätön, eikä yhtäkään syytöstä ole edes yritetty osoittaa toteen. Toimittaja Laakso ei ole huomioinut myöskään piispan päätöstä tutkinnan lopettamisesta, eikä raportin "kirjoittajan" kieltoa, vaan vaiennut uutisoinnissaan näistä. 

Satakunnan Radion toimittajan Antti Laakson 9.8.2016 klo 18.29 lähettämän sähköpostin mukaan materiaalin on koonnut kirkkovaltuuston puheenjohtaja Keijo Ahorinta.

Toinen vastaavaan asenteelliseen journalismiin mieltynyt toimittaja on Turun Sanomien toimittaja Lilli Jokela, joka on myös ottanut asian esille yksipuolisesti, viittaamatta siihen, että asia on tutkittu ja sen jälkeen jätetty omaan arvoonsa.

3. Kavallusuutisointi

Turun Sanomien toimittaja Lilli Jokela sai vihjeen Rauman seurakunnan sisäpiiristä, joka mukaan olisin kirkkoherrana epäiltynä kavalluksesta.  Tämä tiedon lähde nautti toimittaja Jokelan lähdesuojaa. Kavallusepäilyuutinen julkaistiin 8.5.2015 Turun Sanomissa. Muu media uutisoi valtakuntaa myöten em. kavallusepäilystä nimen omaan minua koskevana, vain joidenkin uutisten sivulauseissa mainittiin talousjohtaja.

Ottaessani asiasta selvää poliisi kielsi, että kavallus koskisi kirkkoherraa, komisario puhui yleisemmin seurakunnan johdosta, mikä viittaa laajempaan joukkoon. Samoin asian kielsivät syyttäjänvirasto ja seurakunnan luottamuselinten puheenjohtajat.  TS ei kuitenkaan suostunut julkaisemaan vastinettani, eikä ottanut vastuuta uutisankasta, vaan väitti sitkeästi lähteen olevan luotetun.

Toimittaja Jokelan ammattitaito petti pahasti, koska hän ei ottanut riittävästi selvää taustoista, vaikka ne olisivat olleet helposti selvitettävissä.  Lähdesuojaa nauttiva taisikin käyttää tietoisesti hyväkseen toimittaja Jokelan intoa saada valtakunnan mediassa läpi kohu-uutinen.

Syyttäjä teki toukokuussa 2016 kavallusasiassa syyttämättä jättämispäätöksen, joka koski yksinomaan talousjohtajaa ja hänen vaimoaan. Seurakunnalle oli ostettu tavaraa - lähinnä huonekaluja yms., joka ei koskaan päätynyt seurakunnan käyttöön. Samanlaista tavaraa oli kuitenkin ollut näkyvillä heidän fb-sivuillaan, minkä vuoksi kiinteistöpäällikkö oli tehnyt virkansa puolesta poliisille tutkimuspyynnön. Syyttäjän mukaan ei voitu olla varmoja, olivatko tavarat juuri samoja kuin seurakunnalta puuttuvat, joten täyttä näyttöä ei voitu esittää, mikä johti syyttämättä jättämispäätökseen.

Kannaltani on oleellista, että osuuttani kavallustutkinnassa ei mainittu sanallakaan, vaikka uutisoinnissa olin ollut pääepäilty. Julkista sanaa ei enää kiinnostanut korjata, että kirkkoherraan kohdistunut kavallusepäily oli perätön. Alla olevasta syyttämättä jättämispäätöksestä selviää kuitenkin hyvin, mistä on ollut kyse.

Kavallus_tj_syyttämättäjättämispäätös_16.5.16.pdf

4. Salakuuntelu huhti-toukokuussa 2013

Samoihin aikoihin uutisoitiin valtakuntaa myöten monessakin tiedotusvälineessä, että olisin kirkkoherrana salakuunnellut Rauman seurakunnan tiloissa työntekijöitä. Vain sivulauseessa todettiin, että myös talousjohtaja oli jotenkin mahdollisesti epäiltynä.

Saatuani tietää salakuuntelusta, yritin saada ohjeita ja tukea asian hoitamiseen tuomiokapitulista, mutta sieltä en saanut mitään apua. Ylimääräisessä piispantarkastuksessa syksyllä 2014 jätin salakuuntelusta kirjallisen lausunnon piispan delegaatiolle, mutta se ei aiheuttanut mitään toimenpiteitä. Tuomiokapitulin istuntoon tehdyssä päätösesityksessä 5.8.2015 asia kuitattiin yhdellä, lyhyellä lauseella: "Yleisesti pelätään salakuuntelua", vaikka juuri tieto salakuuntelun harjoittamisesta oli myrkyttänyt ja sairastuttanut työilmapiirin.

Jälkeen päin tuomiokapitulin ainoa neuvo oli, että asia pitäisi hoitaa sammutetuin lyhdyin seurakunnan sisällä, mikä olisi tarkoittanut salakuuntelun ja sitä kautta työilmapiirin myrkyttymisen jatkumista. En kuitenkaan ollut talousjohtajan esimies, joten valtuuksia asian hoitamiseen virkatietä ei ollut.

Edellisen vuoksi otin yhteyttä paikalliseen rikoskomissarioon, ammattiliiton lakimieheen, kirkkohallituksen lakimieheen ja paikalliseen asianajajaan, joiden kanta oli täysin yhteneväinen: kyseessä on rikos. Vasta tämän jälkeen tuomiokapitulista myönnettiin, että asiassa pitää lähteä liikkeelle.

Käräjäoikeus ei uskonut talousjohtajan väitettä siitä, että olisin ollut salakuuntelija. Samoin oikeus antoi vain vähän painoarvoa talousjohtajan todistajana olleen hallintojohtaja Anitta Hietaniemen kertomukselle, jolla hän yritti todistaa syyllisyyteni salakuunteluun. Tosiasia on, että talousjohtaja oli ostanut seurakunnan laskuun itselleen kaksi digiäänitintä ja että hän oli kirjoittanut auki keskusteluita eli litteroinut kuunteluita.

Käräjäoikeus antoi 6.5.2016 päätöksen, jonka mukaan talousjohtaja oli yksin syyllistynyt   kirkkoherranviraston työntekijöiden ja kiinteistöpäällikön salakuunteluun ja tuomitsi hänet sakkoihin salakuuntelusta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Käräjäoikeus vapautti minut kokonaan syytteistä. Perusteluina vapauttamiseeni syytteistä oli, että syytteitä ei kyetty miltään osin näyttämään toteen, minulla ei ollut syytä salakuunteluun, olin kalenterimerkintöjen mukaan ollut ulkomailla, poissa virkapaikalta tai paikkakunnalta useina salakuuntelupäivínä. Lisäksi todettiin, että olin yrittänyt selvittää asiaa, vaikken ollut talousjohtajan nähden esimiesasemassa.

Talousjohtaja valitti omasta tuomiostaan Vaasan hovioikeuteen.

Talousjohtaja on myöntänyt käräjäoikeudessa ja valituksessaan hovioikeudelle litteroineensa äänitettyjä keskusteluita. Talousjohtaja pelasi valituksellaan aikaa, sillä jos tuomio olisi saanut lainvoiman, Rauman seurakunta olisi voinut sanoa talousjohtajan irti pelkästään tähän vedoten. On huomionarvoista, että litteroinneissa mainitaan ulkopuolisten antaneen tietoja litteroijalle kirkkoherranviraston keskusteluista. Asian voi todeta alla olevasta käräjäoikeuden päätöksestä salakuuntelutuomiosta. Tämä toteamus laittaa Rauman seurakunnan kirkkoneuvoston haastavaan tilanteeseen jatkoa ajatellen.

Salakuuntelutuomio 6.5.2016 karajat.pdf

Vaasan hovioikeus istui salakuuntekuasin 4.4.2017. VaaHo julkisti päätöksen 26.6.2017. Käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu. Vielä on mahdollista saada valituslupa Korkeimpaan Oikeuteen.

5. Syyttämättä jättämispäätös kunnianloukkausasiassa

Syyttäjä teki kirkkoherrasta syyttämättä jättämispäätöksen huhtikuussa 2016. Ei voitu osoittaa, että kirkkoherra olisi loukannut talousjohtajan kunniaa 2014 pidetyssä diakoniatoimiston suljetussa ja luottamuksellisessa kokouksessa, jossa talousjohtaja ei ollut läsnä. Talousjohtaja teki tutkintapyynnön väritettyjen huhupuheiden perusteella. Mielenkiintoista asiassa on, että suljetusta kokouksesta tiedon eteen päin vei johtava kappalaisen, joka myöhemmin kirjallisesti kielsi antaneensa lupaa käytää sanomiaan mihinkään.

Hallintojohtaja pyysi edellä mainitussa suljetussa ja luottamuksellisessa kokouksessa työsuojeluvastaavana olleen kappalaisen Jukka Purhosen huoneeseensa. Yhdessä talousjohtajan kanssa he utelivat Purhoselta luottamuksellisia tietoja ja hallintojohtaja kirjoitti muistiin hänen kertomiaan asioita.

Vaikka Purhonen oli kieltänyt viemästä näitä asioita eteen päin, em. johtavat viranhaltijat vievät kirkkoneuvoston jäsenille keskustelun sisällöstä liioiteltua, vääristeltyä ja väritettyä tietoa. Kirkkoneuvoston kantelijajäsenet taas välittivät vielä oman versionsa asiasta selvitysmies Häikiölle, joka kirjasi kertomukset totena tarkistamatta niiden totuudellisuutta. Kun Purhonen huomasi tulleensa hyväksi käytetyksi, hän kirjoitti lausunnon asiasta, jossa todetaan hallintojohtajan ja talousjohtajan petollinen menettely. Lausunto on alla.

Purhonen paheksuu sanomiensa hyväksikäyttöä

Edellä oleva osoittaa, miten seurakunnan johtavat viranhaltijat kunnioittivat toisen työntekijän pyyntöä ja suhtautuivat salassa pidettäviin asioihin. Syyttäjä vihelsi omalta kohdaltani pelin poikki. Alla linkki syyttämättä jättamispäätökseen.

Syyttämättä_jättäminen_kunnianloukkaus_19.3.16.pdf

Rauman seurakunnan kirkkoneuvosto on talousjohtajan virkamiesoikeudellisessa selvityksessä todennut hänen johtamistapansa olleen työntekijöitä loukkaavan ja aiheuttaneen paljon pahaa mieltä ja vahinkoa henkilöstön keskuudessa jo pidemmän aikaa. Voit katsoa perustelut kn:n päätöksestä 30.3.2016, jonne on linkki edellä olevan ensimmäisen kappaleen lopussa (Kantelu jne..)

Alla on linkki talousjohtajan seurakunnassa työskennelleiden nuorisotyönohjaajien loukkaamisesta saamaan kunnianloukkaustuomioon. Tämäkin osoittaa, että vastaavanlaisella käyttäytymisellä on pitkä historia.

Tuomio_tj_kunnianloukkaus.pdf

6. Selvitysmies Häikiön raportti

Tuomiokapituli asetti 30.4.2015 tehdyn kantelun seurauksena virkamiesoikeudellista menettelyä varten selvitysmieheksi Tampereen tuomiokapitulin eläkkeellä olevan lakimiesasessorin, varatuomari Leevi Häikiön.

Kun kyseessä oli paitsi kirkkoherraa, myös koko seurakunnan tilaa koskeva selvitys, niin lähtökohtaisesti voidaan olettaa, että:

1. Tutkinnássa käytetään yleisesti hyväksyttyjä sosiologisia ja käyttäytymistieteessä käytössä olevia menetelmiä, tässä tapauksessa ns. laadullisten ja pehmeiden aineistojen käsittelyyn tarkoitettuja menetelmiä tulosten luotettavuuden takaamiseksi

2. haastateltavien otos on edustava, mikä edellyttää, että haastateltavia ihmisiä on riittävästi ja haastateltavien otos on tasapuolinen eikä yksipuolisesti valikoitu, jottei aineisto vinoudu,

3. yleisesti hyväksytyillä tutkimusmenetelmillä saatu aineisto perustuu todennettaviin tosiasioihin, jolloin kerrottujen asioiden huomioimisesta johtuvat puutteet, vääristelyt, vähättelyt, väritykset, huhut ja valheet kyetään sulkemaan pois lopputuloksen ja johtopäätösten tekemisestä,

4. selvittäjä on asenteeltaan puolueeton koko selvityksen ajan. Selvittäjä ei toimi syyttäjänä vaan puolueettomana tutkijana. Selvittäjän pitää pystyä olemaan tasapuolinen kaikkia osapuolia kohtaan, ottaa huomioon aineisto ja lausunnot kokonaisvaltaisesti ja tasapuolisesti ja esittelee johtopäätöksensä tumiokapitulin arvioitavaksi siten, että tätä ei johdatella mihinkään suuntaan johtopäätöksien teossa. Selvityksen tilaaja tekee itse johtopäätökset selvityksestä

5. todistustaakka on koko ajan syyttävällä taholla. Syytetty on syytön, kunnes toisin todistetaan.

Mikäli tutkinta täyttää tällaiselle selvitykselle asetettavat, normaalit kriteerit, voidaan olettaa, että tämän jälkeen tuomiokapitulin on helppoa tehdä hyvän hallinnon mukaisïa päätöksiä asiassa. 

Miten sitten kävi?

Asianajotoimisto Kasanen & Vuorisen vastaus 10.10.2015 tuomiokapitulille Häikiön tutkimuksesta

Asianajotoimisto Kasanen & Vuorinen perehtyi perusteellisesti varatuomari Leevi Häikiön raporttiin ja tuomiokapitulin siitä tekemiin esityksiin. Alla on lainauksia asianajajien lausunnosta:

"Sattilaisen tiedossa ei ole, miten kuultavat henkilöt on valikoitu, mutta hän katsoo, että tutkimuksen tulos on vääristynyt, koska kuultavien joukossa ovat lähes kaikki kantelijat ja seurakunnan työntekijöistä suurin osa on henkilöitä, joilla on ollut erimielisyyksiä Sattilaisen kanssa. Häikiö on kuullut Sattilaista vastaan olevia työntekijöitä ja jättänyt kuulematta monia sellaisia työntekijöitä, joilla on laajempi ja syvempi katsomus Rauman seurakunnan ilmapiiristä ja puolueeton suhtautuminen Sattilaiseen, jolloin myönteiset huomiot seurakunnan tilasta ja Sattilaisen toiminnasta eivät pääse esille, vaikka niitä on varsin paljon. Tämä vinouttaa väistämättä tutkimustulosta Sattilaiselle epäedulliseen suuntaan."

"Huomionarvoista tutkimuksen osalta on myös, että Häikiön tekemästä yhteenvedosta puuttuvat lähes kokonaan kuultavien myönteiset lausumat Sattilaisesta, joita oli useita. Kuultavat ovat muun muassa tuoneet esille, että Sattilaisen kanssa työt sujuvat hyvin, Sattilainen on parantanut tapojaan, muuttanut käytöstään rauhallisemmaksi ja kielenkäyttö ei ole niin värikästä kuin ennen, Sattilaisen esitykset ovat viime aikoina olleet tarkempia ja että kirkkoneuvoston ilmapiiri on parantunut kevään 2015 aikana."

"Häikiö on muun muassa tuonut esille, että seurakunnan väliesimiehistä osa pelkää kirkkoherraa, mutta on jättänyt mainitsematta, että myös hallintojohtajaa pelätään ja hänen paluunsa kauhistuttaa sekä luottamusta hallintojohtajaan ei tämän valehtelun vuoksi ole. Lisäksi haastatteluissa on tuotu esille, etteivät hallintojohtaja ja talousjohtajakaan ole pulmusia....

Yhteenvedossaan Häikiö on tuonut esille työsuojelullisena näkökulmana, että seurakunnassa pelätään salakuuntelua, mutta jättänyt mainitsematta, että luottamus talousjohtajaan on mennyt salakuuntelun vuoksi... Haastatteluissa on tullut myös esille pelko kostosta, mikäli Sattilainen irtisanotaan."

"Edellä mainittuihin seikkojen johdosta Sattilainen kyseenalaistaa tutkimuksen merkityksen ja sen tulosten käyttämisen hänen virkasuhteensa oikeudellisessa arvioinnissa. Se, ettei Häikiö ole yhteenvedossakaan tuonut esille Sattilaiselle myönteisiä asioita eikä ole asettanut tutkimustaan enemmän seurakunnassa vallitseviin olosuhteisiin ja valikoinut kuultavia Sattilaiselle epäedullisella tavalla, tuo väistämättä mieleen, että Häikiön johtopäätös, jonka mukaan Sattilaisella ole riittävää luottamushenkilöiden ja työntekijöiden luottamusta johtaa Rauman seurakuntaa, olisi tehty jo etukäteen ennen kuulemisten suorittamista."

Muualta tulleita yhteydenottoja asian tultua julki ennen selvityksen tekoa:

Tuomiokapitulin päätöksen virkamiesoikeudellisen selvityksen tekemisestä tultua julki tuli useita yhteydenottoja, joissa kaikissa oli sama sisältö: muualta saatujen kokemusten mukaan selvitysmies ei ole ollut puolueeton.

Erityisesti viestintuojat epäilivät selvitysmiehen halua asioiden objektiiviseen selvittelyyn. Näin varoitettiin Kuopiosta, Tampereelta, Turusta, Porista ja eräästä Varsinais-Suomen kaupungista ja pienemmästä kunnasta. Kyseisten henkilöiden suojelemiseksi en anna heidän nimiään julkisuuteen.

Haastateltujen valinnasta

Raumalla selvitysmies Häikiö haastatteli kaikki kanteluun osallistuneet Rauman seurakunnan luottamushenkilöt. Kanteluun osallistumattomia luottamushenkilöitä ei haastateltu.

Kaikkia kanteluun osallistuneita seurakunnan työntekijöitä haastateltiin, mutta selvitysmies kieltäytyi haastattelemasta useita työntekijöitä (mm. kiinteistöpäällikkö, tiedottaja, kirkkoherranviraston työntekijöitä, johtava kanttori, useita diakoniatyöntekijöitä ja pappeja), jotka olisivat halunneet tulla kuulluksi), jotka eivät olleet kantelijoita.

Jotain kertoo tilanteesta, että kirkkoherranviraston toimistosihteerit eivät halunneet tulla haastatelluiksi yksin, vaan esittivät toivomuksen, että heitä kuultaisiin ryhmänä. Selvitysmies ei suostunut tämän, jolloin muutamia sihteereitä ei haastateltu lainkaan.

Edellä mainituilla henkilöillä oli selkeä näkemys seurakunnan tilanteesta ja ilmapiiristä, ja heillä olisi ollut puolueeton asenne ja myös myönteistä kerrottavaa kirkkoherran toiminnasta. 

Edellä olevan vuoksi haastateltujen otos on vinoutunut, mikä on luonnollisesti vaikuttanut lopputulokseen. Tämä ei vastaa puolueettoman tutkimuksen perusedellytyksiä, mikä myös asianajotoimisto Kasanen & Vuorisen vastauksessa tuomiokapitulille todetaan.

Tuloksien tulkinnasta

Asianajotoimisto Kasanen & Vuorisen mukaan tuomiokapitulille annetussa yhteenvedossa on silmiin pistävää, että haastateltujen myönteiset lausumat on kokonaan jätetty huomiotta. Niistä ei ollut koonnissa ainoatakaan mainintaa. Myönteisiä lausumia oli silti jopa kanteluun osallistuneiden lausunnoissa.

Lisäksi selvittelyssä ja tuomiokapitulin esittelyssä oli kokonaan sivuutettu työalojen useiden kymmenien työntekijöiden lausunnot, joissa todettiin asioiden olevan hyvin ja työnteon sujuneen normaalisti.

Erikoista on, että joissain kohdin kirkkoherran onnistumisia on tulkittu niin, että ne vaikuttavat perusteettomalta ja väritetyltä tarinalta, eivätkä onnistuneen toiminnan tulokselta.

Koska kyseiset työntekijät kokivat selvityksen olevan liian yksipuolinen,  useat työntekijäryhmät laativat vastapainoksi vapaaehtoisesti tuomiokapitulille lausuntoja, joissa todetaan yhteistyön kirkkoherran kanssa toimineen moitteettomasti.

Ensin diakoniatyöntekijät:

Diakoniatyöntekijöiden_lausunto_9.9.2015.pdf

Sitten kirkkoherranviraston toimistosihteerien lausunto:

Kirkkoherranviraston sihteerien lausunto

Ja sitten vielä vaikka kanttorien lausunto:

Kanttorien_vapaaehtoinen_lausunto_16.9.2015.

Asianajotoimisto Kasanen & Vuorisen johtopäätösten mukaan haastatteluun kelpuutettujen vinoutunut otanta ja haastatteluaineiston yksipuolinen käyttö laittavat vakavasti epäilemään, että tulosten tulkinta ei ollut puolueetonta, mikä on vaikuttanut tuomiokapitulille annettuun yhteenvetoon Rauman seurakunnan tilanteesta.

Tämä on yhteneväinen niiden muualta tulleiden viestien kanssa, että selvitysmies ei ollut toiminnassaan puolueeton.

Todistustaakasta

Oikeudenkäytössä todistustaakka on aina syyttävällä osapuolella. Eli syyttäjän on kyettävä osoittamaan syytöstensä oikeellisuus, syytetyn ei tarvitse erikseen todistaa syyttömyyttään. Syytetty on syytön, kunnes toisin todistetaan. Miten kävi tässä tapauksessa?

Asianajotoimisto Kasanen & Vuorisen johtopäätösten mukaan todistustaakan jakautumisen periaate ei toteutunut todistelussa. Kirkkoneuvoston kantelijajäsenet eivät kyenneet todistamaan heille esitettyjen syytösten todenperäisyyttä, eivätkä sitä kyenneet tekemään myöskään muutkaan tahot.

Otetaan yksi esimerkki: jututettuaan johtavaa kappalaista, joka oli ollut diakoniatyöyhteisön kokouksessa, ja kertonut sen sisällöstä hallintojohtajalle ja talousjohtajalle, nämä laittoivat liikkeelle huhun, että kirkkoherra olisi kutsunut heitä jatkuvasti vihollisikseni. Luettuasi kunnolla edellä olevan diakoniatyöntekijöiden vapaaehtoisen lausunnon, on selvää, että huhu on lähtenyt liikkeelle suljetusta, luottamukselliseksi tarkoitusta kokouksesta, jossa on puhuttu aivan toisella lailla kuin mitä johtavien viranhaltijoiden liikkeelle laittaman huhun mukaan on tehty. Ja luettuasi alla olevan kappalaisen Jukka Purhosen lausunnot siitä, miten hänen kertomaansa on käytetty ilman hänen lupaansa hyväksi, ja hänen oikaisunsa selvitysmiehen tulkinnasta, on selvää, miten huhua on jatkettu ja paisuteltu kanteluprosessissa.

Diakoniatyöntekijöiden_lausunto_9.9.2015.pdf

Purhosen lausunto hänen lausumiensa hyväksi käytöstä

Purhonen korjaa Häikiön väärän tulkinnan

Haastatteluaineistosta käy ilmi, että kukaan kantelijoista ei kuullut henkilökohtaisesti mainittua sanaa käytettävän julkisesti, usein eikä yleisesti... ei edes sitä yhtä kertaa. Kantelijat toistelivat tarpeeksi asiaa, jolloin se muuttui heidän mielessään pikku hiljaa totuudeksi. Tuomiokapituli otti  vakavasti tämän toteen näyttämättömän asian, mikä käy ilmi useista esityksistä ja myös ylimääräisen piispantarkastuksen loppulausunnosta. Tuomiokapitulille riitti kuitenkin se, että riittävän moni kertoi asian totena. Tuomiokapitulin istuntoon 5.8.2015 tuodussa päätösesityksessä asia esitettiin muodossa: "Kirkkoherra käyttää hallintojohtajasta ja talousjohtajasta vihollinen-nimitystä".

Tuomiokapituli  laittoi ilmeisesti paljon painoa tälle "vihollisuudelle", sillä esittelyssä sama asia mainitaan useampaankin otteeseen. Taustojen tarkistaminen dokumenteista olisi auttanut tekemään asiasta oikeampaan osuvan tulkinnan varsinkin, kun kukaan ei ollut ko. sanan käyttöä henkilökohtaisesti kuullut.

Kummallisin tulkinta haastatteluaineistosta liittyy lausumiin salakuuntelusta. Haastatteluissa työntekijät ovat tuoneet esille huolensa salakuuntelusta, joka on yhteenvedossa väännetty vain kirkkoherran syyksi, vaikka haastatellut tarkoittivat nimeltä mainiten salakuuntelijalla talousjohtajaa. Työilmapiiri oli pelokas ja pahasti myrkyttynyt sen vuoksi, että aivan yleisesti tiedettiin talousjohtajan salakuunnelleen kirkkoherranvirastossa, mikä selvittäjälle sanottiinkin suoraan haastatteluissa.

Asian oikea puoli tuli julki, kun käräjäoikeus totesi 6.5.2016 kirkkoherran syyttömäksi salakuunteluun. Tuomio on lainvoimainen. Kirkkoherran syyllisyydestä ei siis tarvitse tämän enempää keskustella. Mutta Häikiön puolueellisuuden se osoittaa vääjäämättömästi. Miten kapituli kantaa vastuun selvittäjän toiminnasta?

Syytteiden tarkistamisesta ja todistustaakan sälyttämisestä oikealle osapuolelle

Häikiö mainitsee esimerkiksi lausunnossaan ja myös myöhemmin Turun Sanomille talvella 2016 antamassaan haastattelussa Rauman seurakunnan kirkkoherran käyttäytyneen jumalanpalveluelämässä jatkuvasti epäasiallisesti. Väitettä ei perustella yksityiskohtaisesti sen paremmin tapahtumien, paikan eikä ajan suhteen.

Kanteluissa ja kuulemisissa tähän "jatkuvaan epäasiallisuuteen" viitataan viiden vuoden aikana jumalanpalveluselämän kohdalla epämääräisesti kahteen henkilöön, jotka olivat kantelijoiden kertoman mukaan kokeneet kirkkoherran käytöksen epäasiallisena. Asia on kerrottu ko. "loukattujen" henkilöiden tietämättä, tahtomatta, heitä kuulematta ja mitään tarkentamatta. Kyseiset henkilöt eivät ole siis kertoneet kantelijoille eikä haastattelijalle itse mitään. Kantelijoiden kertomus tuli "loukatuille" yllätyksenä, kun otin heihin yhteyttä kysyäkseni asian todenperäisyyttä.

Pastori Taneli Ala-Oppaan näkemys asiasta on alla. Kokemus poikkesi täysin kantelijoiden näkemyksestä, yhteenvedon johtopäätöksestä ja esittelystä tuomiokapitulissa. Sitä, mitä todellisuudessa oli tapahtunut, ei siis viitsitty tarkistaa kohdehenkiöiltä. Myös toisen työntekijän kokemus oli yhteneväinen tämän kanssa. Häneen mahdollisesti kohdistuvan koston vuoksi en kerro julkisuuteen hänen mineään.

Taneli_Ala-Oppaan_lausunto_18.9.2015.docx

Kantelijat pahoittivat mielensä siis toisten puolesta, näiden tietämättä ja tosiasioista selvää ottamatta. 

Otetaan vielä yksi esimerkki haastattelusta, jonka myös asianajotoimisto Kasanen & Vuorinen ottaa esille kuvatakseen tutkimusmenetelmien puutteita. Työntekijä syytti minua monistakin eri asioista. Hän ei esimerkiksi ollut muka saanut kutsua työalansa kokouksiin, mutta oli muistioiden mukaan kuitenkin ollut niissä kaikissa kahta lukuun ottamatta, jolloin hän oli ollut sairauslomalla. Minulle esimiehelleen hän ilmoitti 15.1.2015 tekstiviestillä: "Älkää odottako minua. Petipotilaana, kurkku kipeä, kuumetta ja silmätulehdus. T. Xxxx". Todistus sairauspoissaolosta 16.1.2015 vahvisti asian, että kyse oli fyysisestä sairaudesta. Kuulemisessaan ko. henkilö kuitenkin kertoi Häikiölle, ettei uskaltanut osallistua kokoukseen. Jokainen voi päätellä itse, mihin suuntaan henkilö puhui totta ja mihin perättömiä.

Sen paremmin Häikiö kuin tuomiokapitulikaan ei tarkistanut väitteitä sen paremmin kutsujen saamisesta kuin kokouksista poissa olemisen syistäkään. Niinpä tuomiokapitulin päätösehdotuksessa 5.8.2015 palavereista poissaoloa pidettiin itsestään selvyytenä, vaikka kokousmuistiot kertovat aivan jotain muuta.

Asioiden tarkistamatta jättämisen seuraukset

Asioiden totuudellisuuden tarkistaminen olisi tehnyt lopputuloksesta aivan toisenlaisen kuin mihin kantelijoiden väritetyt ja perättömät kertomukset sitä vetivät. Kun tähän lisätään vielä huhuihin luottaminen, kirkkoherran toiminnan vähättely, valikoitu haastateltujen joukko ja haastatteluaineiston tarkoitushakuinen käyttö, niin lopputulos oli vinoutunut minulle epäedulliseen suuntaan, kuten asianajotoimisto Kasanen & Vuorisen johtopäätökset perustellusti toteavat.

Johtopäätös selvutyksen tasosta ja laadusta:

Asianajotoimisto Kasanen & Vuorinen lausuu loppulausunnossaan Häikiön tekemän selvityksen pohjalta tehdystä esittelystä tuomiokapitulissa näin:

"Esittelyssä on virheellisesti todettu, että luottamushenkilöiden luotettavuutta ei ole syytä epäillä. Häikiön suorittamissa kuulemisissa tuli esille, että kantelijoiden näkemykset perustuvat paljolti toisen ja useammankin käden tietoon, jolloin he eivät ole voineet varmistua saamansa tiedon oikeellisuudesta. Uskottavuus kantelun perusteisiin on mennyt, koska Sattilainen on pystynyt näyttämään, että kantelijat ja kanteluun aineistoa toimittaneet muut viranhaltijat eivät ole kaikilta osin puhuneet totta. Sattilaisen puheita ja toimintaa on vääristelty, liioiteltu ja siitä on esitetty täysin paikkansa pitämättömiä tietoja."

7. Kirkkoneuvoston lainvastainen kiinteistöpäällikön irtisanomispäätös ja siitä seurannut sotku

Kun kiinteistöpäällikkö sai minulta talousjohtajan tekemät litteroinnit salakuunteluista, niin hän teki luonnollisesti asiasta tutkintapyynnön poliisille. Tämän vuoksi talousjohtaja käynnisti kiinteistöpäälikön ajojahdin. Talousjohtaja kaivoi esiin kiinteistöpäällikön tekemän ensiapupakkausten hankinnan, jonka hän vei väritetyn tarinan kera kirkkoneuvoston käsittelyyn. Samaan syssyyn talousjohtaja syytti kiinteistöpäällikköä monesta muustakin asiasta, vaikka ne olivat hänen oman vastuualueensa asioita, kuten kirkkoneuvoston tekemästä selvityksestä ilmenee.

Lyhyesti sanottuna kirkkoneuvosto sanoi irti kiinteistöpäällikön ilman varoitusta, ja vielä niin, että esittelijä muutti kokouksessa esitystään varoituksen antamisesta suoraan irtisanomiseksi ilman uusia perusteita, jotka olisivat olleet perusteina pohjaesityksen muuttamiselle. Kyse oli siis ilmiselvästi kirkkoherran viransijaisen taipumisesta neuvoston jäsenten tahtoon kokouksen aikana.

Olin puheenjohtajana siinä syksyn 2015 kokouksessa, jossa käsiteltiin kiinteistöpäällikön oikaisuvaatimusta. Neuvosto hylkäsi sen, vaikka sanoin, että päätös tulee menemään hallinto-oikeuteen ja tulee hyvin todennäköisesti sieltä bumerangina takaisin, koska kyseessä on selvästi lainvastainen päätös. Niin kuin sitten tapahtuikin.

Kirkkoneuvosto ei lähtenyt valittamaan eteen päin hallinto-oikeuden päätöksestä, joka sai näin lainvoiman. Hutiloitu ja lainvastainen päätös tuli maksamaan 80-90 000 euroa.

Kokouksessa kolme kirkkoneuvoston jäsentä jätti kuitenkin eriävän mielipiteen asiassa. Heidän mielestään asiassa olisi pitänyt valittaa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen: Selkeitä perusteita valittamiselle ei esitetty. Mikäli näin olisi tehty, olisi seurakunnalle aiheutettu noin 100 000 euron lisämenetys, sillä valitusta tuskin olisi hyväksytty, vaan se olisi tullut takaisin samansisältöisenä kuin alemmastakin oikeusasteesta.

Kiinteistöpäällikön irtisanominen on hyvä esimerkki siitä, mitä huono hallinto tulee seurakunnassa maksamaan. Kiinteistöpäällikön tilaamat ensiapupakkaukset tulivat sentään tarpeeseen ja olivat lainkin mukaan pakollisia, mutta miten perustella kirkkoneuvoston kallista päätöstä?

Alla ovat hallinto-oikeuden päätös ja kirkkoneuvoston kolmen jäsenen eriävät mielipiteet siitä perusteluineen. Jokainen päätelköön itse sisällöistä, kuinka syvällä kirkkoneuvosto on asiassa kyntänyt.

THOn_paatos_8.7.2016_Hannu_Ruskamo.pdf

Eriavat_mielipiteet_THOn_paatoksesta.pdf

Kiinteistöpäällikön tapaus osoittaa, että Rauman seurakunnan kirkkoneuvosto on monen muun organisaation lailla (esim. Kittilän kunnanhallitus) langennut siihen ansaan, että se ajattelee enemmistöpäätöksen ohittavan sen, mitä lainsäädännössä sanotaan.

8. Hallintojohtajan syytöksiä

Hallintojohtaja Hietaniemi oli yksi kanteluiden moottoreista. Kaikki kelpasi, myös huhut. Alla pari esimerkkiä. Tarvittaessa voin nostaa esille toistakymmentä vastaavanlaista dokumentein todistettavaa tapausta.

Hallintojohtaja Hietaniemi väitti kantelussaan mm. minun pahoinpidelleen kirkkoherranviraston toimistosihteeriä. Hän ei ollut nähnyt tapausta, vaan tieto perustui huhuun, mikä ilmenee jo syytteen kirjoitusasustakin. Sekä työntekijällä että minulla meni äimistyksen sormi hämmästyksen suuhun kun saimme tietää syytöksestä. Työntekijä laati asiasta luonnollisesti lausunnon, jossa kiisti tapahtuneen.

Tapauksessa Hietaniemi käytti työntekijöiden kertomuksen mukaan apuria, joka kävi kysymässä parilta työntekijältä nimeä syytökseen. Ei saanut. Siksi kantelun kirjoitusasuun jäi monikkomuoto ja vain Hietaniemen allekirjoitus. Syyte on linkkinä alla.

AH_peraton_ilmianto_pah_pit.pdf

_LK_kiistaa_pahoinpitelyn.pdf

Sellainen toiminta, jossa ihmisiä käytettiin heidän tietämättään hyväksi, rämetti luonnollisesti seurakunnan työilmapiiriä pahasti. Tällaisessa tilanteessa kukaan ei voinut olla varma siitä, miten itse kutakin käytetään valtapelin nappulana.

Otetaan vielä toinen esimerkki, vaaliasiamies Jukka Hovilan tapaus. Hallintojohtaja pompotteli Hovilaa syksyn 2014 seurakuntavaalien aikana vaalilistojen teon kanssa, mutta yritti kääntää asian minun syykseni. Hovilan tietämättä hallintojohtaja Hietaniemi oli liittänyt perättömän tarinansa kantelun osaksi.

Koska Hovila on itsekin joutunut aikanaan vastaavanlaisen epäasiallisen käytöksen kohteeksi, kuultuaan syyttestä minulta, hän laati mielellään kumoavan lausunnon, joka on alla:

Jukka Hovilan lausunto hallintojohtajan valehtelusta

Ja vielä yksi: hallintojohtaja väittää minun jättäneen johtavan kanttorin perehdyttämättä hänen tultuaan valituksi virkaansa. Kantelijat veivät puolestaan väitteen eteen päin tarkistamatta asiaa. Tapaus päätyi totena myös tuomiokapitulin esitykseen. Alla linkkinä johtavan kanttorin näkemys asiasta. Jokainen voi tehdä asiasta omat johtopäätöksensä.

Oikaisu_kanteluun_perehdytyksesta_12.8.15.pdf

Edellä mainittujen henkilöiden lisäksi kirjallisen lausunnon hallintojohtajan tuomiokapitulille antamista perättömistä tiedoista ovat antaneet ainakin yksi diakonissa, yksi toimistosihteeri, hallintosihteeri, johtava kanttori, yksi kappalainen, yksi nuorisotyönohjaaja, tiedottaja ja tietysti allekirjoittanut. Luettelo on jo tällaisenaan pitkä, mutta siihen voidaan lisätä myös kokonaisten työalojen lausuntoja hallintojohtajan käytöksestä. Asianajotoimisto Kasanen & Vuorisen lausunnon mukaan näiden lausuntojen huomiotta jättäminen on vakava puute kirkkoherran toiminnan arvioimisprosessissa.

Kyseisiin henkilöihin mahdollisesti kohdistúvan koston vuoksi jätän ko. dokumentit toistaiseksi julkaisematta tässä kirjoituksessa. Kaikesta edellä olevasta on olemassa kirjalliset dokumentit, jotka saa minulta tarvittaessa ja perusteltaessa.

9. Ohijohtamisesta

Ylimääräisen piispantarkastuksen lausunnossa todetaan, että seurakunnassa oli havaittu karkeaa ohijohtamista, mikä pahensi työilmapiiriä.

Asia lähti liikkeelle siitä, että työterveyslääkäri otti minuun yhteyttä keväällä 2014 ja kertoi, että diakoniatyöyhteisö voi perin huonosti. Hän pyysi minua kartoittamaan työilmapiiriä, jotta tilanteesta saataisiin tarkka kuva. Niinpä haastattelin koko diakoniatyöyhteisön.

Kuvasta muodostuikin hätkähdyttävä. Johtava diakoniatyöntekijä, talousjohtaja ja hallintojohtaja olivat syrjäyttäneet kirkkoherran diakoniatyön johtamisessa, mikä aiheutti laajaa pahoinvointia koko työyhteisössä. Diakonissat kertoivat jopa, että esimies oli kieltänyt heitä puhumasta kirkkoherralle, joka kuitenkin johtaa seurakuntatyötä ja näin ollen myös diakoniatyön kokonaisuutta. Tämä tilanne johti työilmapiirin kriisiytymiseen, jonka sitten asianosaiset johtajat yrittivät laittaa kirkkoherran syyksi.

Vein diakoniatyöyhteisöstä tehdyn työilmapiiriselvityksen kirkkoneuvoston tiedoksi syksyllä 2014, joka otti tiedon vastaan kiusaantuneena, koska osa kirkkoneuvoston jäsenistä kun oli samaan aikaan kokoamassa kantelukoalitiota minua vastaan, jolloin tällainen selonteko tuli kiusalliseen paikkaan. Ennen tätä varsin dokumentoitua tilannetta kirkkoneuvoston jäsenet olivat kuulleet vain johtavien viranhaltijoiden kertomuksia, jotka olivat luonnollisesti aivan toisenlaisia.

Kannattaa myös lukea uudelleen edellä mainittu (kappale 6) diakoniatyöntekijöiden vapaaehtoinen lausunto, jossa sivuuttaen kuvataan toimenpiteitä, joita silloin lähdin tekemään tilanteen ratkaisemiseksi.

Kantelijat pääsivät tästä kiusallisesta ohijohtamisasiasta väliaikaisesti yli syyttämällä minua ohijohtamisesta diakoniatyössä! Voi hyvää päivää! Kirkkoherra ei siis olisi saanut puuttua vastuullaan olevan seurakuntatyön työn epäkohtiin ja selvittää työyhteisön tilaa, vaikka pyyntö tuli työterveyslääkäriltä! No, aikanaan tämäkin tajuttiin hämäykseksi.

Irtisanoutumisestani

Sanoin itseni irti Rauman seurakunnasta lokakuussa 2015 tajuttuani, että tässä taisteussa ei ole voittajia, jos jatkan työtäni täällä. Rauman seurakuntaan on vuosikymmenien kuluessa syntynyt riitelyn ja eripuran kulttuuri, joka ei tule häipymään. Ei edes silloin kun ihmiset vaihtuvat, sillä kulttuuri on aina voimakkaampi kuin yksittäiset ihmiset.

Olen kirjoittanut Rauman seurakunnasta ja sen organisaatiokulttuurista väitöskirjan: "Seurakunta murroksessa. Rauman seurakuntakulttuurin muutos 1990 -luvulla". Lue se, niin tiedät lisää sekä organisaatiokulttuuriteoriasta että tapaustutkimuksena olevan Rauman seurakunnan toimintakulttuurin ominaisuuksista. Kotisivujeni kansisivulla on osio "Väitöskirja". Sieltä selviää, mistä on kyse.

Alla on linkki irtisanoutumisilmoitukseeni. Siinä on selvästi perusteet irtisanoutumiselleni.

SAHKIS_Irtisanoutuminen_7.10.2015.docx

Mikäli haluat edellä mainittuun tekstiin liittyviä, muita dokumentteja, voin lähettää niitä Sinulle sähköpostilla. Salassa pidettäviä asiakirjoja en voi lähettää, mutta niitä ei enää montaa olekaan.